Hei vain kaikille jotka tätä vaivautuvat lukemaan.

Omistan jo blogin tai kaksi, mutta tämä on ensimmäinen suomenkielinen sellaiseni.

Tiedossa luultavasti kaikenlaista laihdutukseen liittyvää angstausta ja muuta masentavaa. Kirjoittelen huoneeni eristyksissä ja pyörin mielikuvituksessani. Saattaa tulla jotain muutakin ylimääräistä.

Päivän kysymys kuuluu: miksi syömishäiriöistä ei voi keskustella kenenkään kanssa?

Tällä hetkellä on vain yksi ihminen jolle edes pystyn puhumaan syömiseen ja laihdutukseen ja anailuun liittyvistä asioista. Muut, jotka asiasta edes tietävät, joko a) pilkkaavat minua avoimesti tästä asiasta tai b) kieltäytyvät kuuntelemasta. Koulukaverini kuuluvat kategoriaan a) ja eräs "nettituttavani" ja exäni kategoriaan b).

Eräs koulukaverini joka tähän pilkkakirveiden ihanaan joukkoon kuuluu on uskovainen suklaa-addikti. Hän on ylipainoinen ja väittää että hänen siskollaan on ollut anoreksia. Vaikea uskoa, kun hän puhuu siitä kuinka muka oksentelen (mitä en kylläkään tee, mutta hän ei saa sitä kalloonsa) sillä iljettävällä äänensävyllä jonka käyttäjä luulee olevansa muiden yläpuolella ja vitsailee siitä kuin syömishäiriö ei olisi mitään vakavasti otettavaa ja siitä pääsisi helposti eroon. Pidän naurun syvällä sisimmässäni kun hän puhuu haaveistaan liittyä laskuvarjojääkäreihin ja pudottaa painoaan. Herrajumala tyttö hyvä sinä et laihdu jos vedät kilon suklaata päivittäin! Olen myös hänen silmissään alempi elämänmuto koska en usko Jumalaan koko sydämestäni. Sekin on tarpeeksi inhottavaa.

"Nettituttavani" on anorektikko. Hän on myös masentunut, yrittänyt itsemurhaa yms. Näistä asioistahan me puhumme suuren osan ajasta, siis jos se liittyy häneen. Oli se sitten hänen tyttöystävänsä, äitinsä, kaverinsa, ongelmansa. Minä puolestani en saa puhua anoreksiastani enkä muistakaan ongelmistani, koska hän ei mukamas jaksa, hänelle tulee siitä huono olo jne. Reilua? Tekevätkö ystävät tai edes kaverit näin?

Joten olen suurimmalta osin sulkeutunut mieleni sopukoihin pahoine ajatuksineni. Niille, jotka haluavat minun puhuvan en halua puhua ja ne, joille haluan puhua eivät tahdo kuunnella minua.

Life sucks.